Tervetuloa SPPL:n blogiin!

Oletko kiinnostunut kirjoittamaan blogiin? Katso lisätietoja sivun alalaidasta.


19.9.2017 15.15

Blogi: Työsuojelupäällikön saarnastuolista

Aika ajoin nousee keskusteluun työyhteisön henkinen ilmapiiri pelastuslaitoksessa.

Ammatillisen työyhteisön tunnusmerkkeinä määritellään että työ- ja ihmissuhteet pidetään erillään, ristiriidat pidetään ammatillisina, vuorovaikutus on avointa ja asiallista, omaksutaan keskinäinen luottamus ja arvostus, pyritään hyödyntämään ihmisten erilaisuutta, kokemusta ja luovuutta.

_MG_1753

Työssäkin on toki oikeus ja lupa olla inhimillinen ihminen, että otetaan erilaiset henkilöt ja heidän elämäntilanteensa huomioon. Epäammatillinen toiminta on lähtökohtaisesti juuri päinvastaista ja ristiriidat muodostuvat ihmisten välisiksi ammatillisuuden sijaan. On silti kuultavissa myös jonkun toisen tahon työtehtävien tarpeellisuuden epäilystä, vähättelyä joka kumpuaa tietämättömyydestä töiden sisällöistä, tavoitteista, vastuista tai toimenkuvista. Kuitenkin väitän ettei yksikään virka tai vakanssi ole turhaan täytettynä, sellaiseen ei ole oikeasti varaa, vaan jokaisella meistä on oma pieni missionsa joka palasena täydentää sen oman työyhteisömme kokonaiskuvaa ja toimintaa.

Käsitetasolla puhutaan myös vastuuttoman työkäyttäytymisen ongelmasta.  Tämä näyttäytyy käytöksenä, joka aiheuttaa häiriötä ja mielipahaa, mutta ei sinällään vielä täysin täytä varsinaisen kiusaamisen tunnusmerkkejä. Häirinnän kohde voi jatkuvasti vaihtua, tai häirintä voi kohdistua kaikkiin satunnaisesti paikalla oleviin; mekastetaan yhteisissä tiloissa, piilotellaan tavaroita, tehdään kaikenlaista työrooliin kuulumatonta jäynää. 

Aina kun lipsutaan työroolista, ollaan työyhteisön kannalta henkisesti heikoilla jäillä.  Omavaltainen,  asiaton käytös tai kielenkäyttö yleensäkin ja erityisesti vastakkaisen sukupuolen työtovereita kohtaan, erikoisoikeuksien vaatiminen tai ottaminen - nämä kaikki huomataan ja ne kiristävät tunnelmaa.  Huonon käytöksen ja mielipahan kohde yleensä hymyilee urhoollisesti, onhan kaikki vain huumoria. 

Esimiehen riittävän aikainen puuttuminen, pelin viheltäminen napakasti poikki ennen lumipalloefektiä - aikainen puheeksi ottaminen - on ainut oikea tapa.  Olkoon kyse sitten huonosta käyttäytymisestä tai se ikävin, kun kiusaamisen tunnusmerkit jo täyttyvät - kun asiallisen käyttäytymisen rajat paukkuvat. Muut vaihtoehdot tarjoavat ainoastaan ongelmien pahenemisia erilaisin toinen toistaan huonommin variaatioin. 

Pitää toki myös muistaa, että aivan jokaisella työntekijällä on osaltaan vastuu työyhteisön ilmapiiristä.  Työtoverinkin on syytä puuttua nolojen tilanteiden katkaisemiseen.  Tästähän on puhuttu koulukiusaamisenkin suhteen: Epäasiallisen käyttäytymisen, kiusaamisen tai jopa väkivallan valtakirja tulee vaikenevalta yhteisöltä, joka sallii tapahtuvan.

Jos työ olisi huvia, herrat sen tekisivät, sanoi vanha kansa.  Työelämään kuuluukin aina kuormitusta.  Saadaan ja annetaan palautetta.  Asiallisesti.  Joskus kuuluu jopa kiitosta ja kannustusta.

Koetetaan kukin osaltamme elää työyhteisössä siten, että kuormitus tuleekin vain ja ainoastaan työstä, ei työtovereista. On hyvä esittää kysymys; mitä kaikkea työnteon yhteydessä pitää ja on kohtuullista työyhteisöltä tai työtovereilta sietää. 

Sen hyvän työilmapiirin hengessä.

Terveisin, 

Pekka Mellin

palopäällikkö

työsuojelupäällikkö 



Palaa otsikoihin




Oletko kiinnostunut kirjoittamaan blogiin? 

Jätä tekstisi liitetiedostona tai kirjoita suoraan alla olevaan kenttään. Teksti julkaistaan ylläpitäjän tarkistuksen jälkeen. Muista aina, että toisinaan kynä on terävempi kuin miekka. Kaikissa teksteissä onkin tärkeää muistaa pelastustoimen arvot: ”Turvallisuus on yhteinen asiamme – inhimillisesti, ammatillisesti, luotettavasti”.